19. heinäkuuta 2013
17. heinäkuuta 2013
Sinisorsalla vaalea puku
Sinisorsalla kaunis vaalea puku,
tosin värivirheestä voi olla haittaakin.
Mahtaakohan valkoinen
olla tämän emo,
kun kahdestaan erossa muista astelivat.
Uteliaitakin olivat,
pullasorsat.
Syötävää ei meillä kuitenkaan ollut,
ohikulkioilla.
Reissussa on hauska olla,
mutta kotiinkin on mukava palata!
Nämä sorsat asustavat
Orimattilassa.
Olisiko ollut Myllylampi paikan nimi.
5. heinäkuuta 2013
4. heinäkuuta 2013
Farmari Seinäjoella
Tämä näytti niin suloiselta,
ihan kuin peura ilman sarvia.
Näitä kuvailin vain ihan kauempaa,
olivat sen verran massiivisia ja hieman levottoman oloisia.
Varmaan reilusti yli tuhat kiloisia.
Tällä oli aika kiva otsuri
ja muodikas lävistys.
Komeat sarvet tällä vuohella.
Miniatyyriheoset,
emo ja varsa.
Emon säkäkorkeus 79cm
ja varsan himpun verran yli 50.
Ainakin vielä muutama viikko sitten varsalla oli käytössä kissanvaljaat.
Aivan oli pakko silittää!
Shirenhevonen Amanda.
Säkäkorkeus 190cm ja ikää kolme vuotta.
Eli ihan varsa vasta!
Shirenhevonen Amanda.
Todellakin pakko oli silttää
kun se päänsä toi aivan viereen tuolta korkeuksista.
Kasariankka,
takatukka ja kaikki
Alpakka.
Minne on unohtunut oikomishoito?
Villalle allerginen voi käyttää alpakan villasta
tehtyjä tuotteita.
Itse sain sukat talvella näiden villasta tehdystä langasta.
todella pehmeät!
Minatyyrinhevosen varsa.
Aivan ihana ja aivan pakko paijata!
Kilit kiipeilivät korkeuksissa.
Villasika.
Talvella vielä villaisempia,
vois vaikka erehtyä karhuksi!
Paljon nähtiin ja paljon vielä jäi näkemättä.
Toisellekin päivälle olisi riittänyt vielä vaikka mitä!
Pari alkuperäisasukastakin
ihan keskellä
näyttelyaluetta!
2. heinäkuuta 2013
Vaaleanpunaista
Kuvassa näyttää pörriäinen uniselta,
nukkumaan käpertyneeltä
vaikka olikin täydessä työn touhussa.
Hempeätä heinäkuuta!
1. heinäkuuta 2013
Kesäkuun viimeinen
Kesäkuun viimeisenä päivänä
hienoinen laiskuus iski ja
lenkillä vain lähipuistoissa ja
lenkkipoluilla.
Kuten jo aiemmin kesällä aavistelin,
korentokosteikko oli kuivunut ja hiljainen.
Vain suolammella näkyi korentoja,
enimmäkseen näitä pieniä sinisiä.
Pilvinen sääkin luultavasti piti korennot piilossa.
Taidetta keskellä metsää.
Maariankämmekkä vai
puutarhakarkulainen?
Korento uimarannan kupeessa.
Lenkin päätteeksi kiipesin laskettelurinteen päälle
ihailemaan kesäisiä maisemia.
Kesäkuu meni
ja heinäkuulla jatketaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)